Tiina Luhtaniemi

Ohjaajan mietteitä Satumaasta

Ohjaajan mietteitä Satumaasta

Tiina Luhtaniemi

Tarinan tunnelmat vievät lapsuuden maisemasta kohti kaihoa. Satumaa-musikaalin vaikutelma on kuin vanha valokuva perhealbumista, läsnä on monta aikatasoa.

Kohti Satumaata

”Valkea venhoni kiitää kaukaista saartasi päin,
joutsenen lailla se liitää luoksesi sun, ystäväin.
Siellä on haaveeni, onneni maa, välkettä kuun
meren heijastamaa valkea venhoni kyntää.
Kirkas on toiveeni tie.”

(Tähdet meren yllä, san. Unto Mononen, Solja Tuuli)

Satumaa-tangomusikaali vie meidät lapsuuden kesiin ennen sotia. Oli parikymmentä hehtaaria peltoa ja metsää, pellolla kun selkänsä oikaisi näki Oinaalan kylän talot ja Muolaanjärven siintämässä. Tehtiin työtä ja pärjättiin. Omassa talossa, kodissa.

Kun sitten tuli äkkilähtö, porkkanariville kaivettiin mummuvainaan aarteet ja lähdettiin eväspussit selässä. Tämä on tangomusikaalimme lähtötilanne; harmoninen elämänkulku rikkoutuu ja Unto Monosen perhe etsiytyy uuden elämän alkuun. Unto löytää sävelet helpottamaan elämää ja kaipausta.

”Soi hiljaa tango kohtalon,
on siinä kaiku lohduton,
On siinä niin kun talven jää,
en kenties koskaan häntä nää,
ken kerran mulle antoi lämmön rakkauden.”
(Kohtalon tango, Unto Mononen)

Satumaa kertoo koko elämänpituisesta rakkaudesta Hilkka ”Hili” Suomisen ja Unto Monosen välillä. Kun elämä soitti säveltä mollissa ja Unto hukkasi oman elämänsä nuotit, rakkaus ei jättänyt heitä. Tango oli Unto Monoselle tapa olla yhteydessä muuhun maailmaan ja se antaa sanat tunteille, aatoksille, joita ei muutoin osannut sanoa. Tango antaa luvan tulla lähelle.

Tango ja kaipaus kulkevat käsikkäin. Mitä meistä kukin kaipaa, sille ei aina löydä sanoja.  Onneksi sille löytyy sävelet.

”Lennä laulu sinne, missä siintää satumaa,
sinne, missä mua oma armain odottaa.
Lenna laulu sinne lailla linnun liitävän,
kerro että aatoksissain on vain yksin hän.”
(Satumaa, Unto Mononen)

Tiina Luhtaniemi
ohjaaja, teatterinjohtaja
toukokuu 2017